Työvuoro Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella
Herätyskello soi kello 6:00. Oli vierailupäivän aika, joten innostukseni oli tapissaan. Yö oli ollut levoton, sillä mietin paljon tulevaa vierailua ja sitä, mitä kaikkea pääsisin kokemaan.
Pelastuslaitoksen pihaan saapuessani otin yhteyttä päivystävään palomestariin. Vuorossa oleva palomestari sattui sopivasti olemaan eräs kaverini, Nino Ahokas. Tiesin, että vierailusta tulisi unohtumaton kokemus, kun on joku tuttu mukanani.
Päivä keskuspaloasemalla alkoi varustevarastolta, jossa minua odotti pahvilaatikko täynnä varusteita. Vaatteiden vaihdon jälkeen siirryimme alakertaan kalustohalliin ja kävimme palomestarin auton kalustoa läpi. Lisäksi kävimme hakemassa varustehuoneesta minulle mukaan kevytsammutusasun.
Aamupäivän aikana olimme suorittaneet palomestareiden vuoronvaihdon, tarkastaneet päivän vahvuudet koko pelastuslaitoksen alueella, osallistuneet aamupalaveriin ja juoneet jo ensimmäiset kupit kahviakin. Päivä jatkui taukotilassa, jossa vietin suurimman osan vierailustani. Taukotilassa minulla oli mahdollisuus keskustella Palosuojelurahaston avustamasta nostolava-autosta, LU106:sta.
Keskustelun jälkeen siirryimme kokoustamaan neuvotteluhuoneeseen. Palaveri keskeytyi meidän osaltamme kuitenkin pian, kun VIRVE-radio alkoi hälyttää. Oli aika ensimmäiselle keikalleni palomestarin kyydissä. Hälytys tuli tehtäväkoodilla 475C, eli öljyvahinko vesistössä; keskisuuri. Hälytysmerkistä meillä oli tasan yksi minuutti aikaa olla autossa ja lähteä liikkeelle, joten siirryimme ripeästi ajoneuvolle ja puimme varusteet päälle ennen liikkeelle lähtöä.
Vaikka minulla onkin kahdentoista vuoden sopimuspalokuntatausta, niin jokainen hälytys nostattaa adrenaliinia vereen. Niin kävi myös tällä kertaa. Pääsin seuraamaan palomestarin toimintaa aitiopaikalta, auton takapenkiltä. Palomestari joutuu olemaan yhteydessä jokaiseen tehtävälle saapuvaan yksikköön VIRVEn välityksellä. Tämän ohella hän on yhteydessä hätäkeskukseen lisätietojen saamista varten ja hoitaa tarvittavat lisäresurssit tehtävälle. Lisäksi on huolehdittava, että hälytetyt yksiköt riittävät tehtävän hoitamiseen ja kaikki tarvittava saadaan tehtyä lisävahinkojen estämiseksi.
Vuoron aikana kohdalleni osui kaksi hälytystä, joista toinen, automaattinen palohälytys, tuli noin iltayhdeksän aikoihin. Kohteessa ei lopulta ollut kuitenkaan paloa, joten palasimme takaisin keskuspaloasemalle. Hälytyksen jälkeen jatkoimme keskusteluja taukotilassa. Illalla kävimme myös kaupassa ja palomiehet alkoivat valmistaa meille päivällistä samalla, kun kävimme Ninon kanssa läpi miehistövahvuuksia seuraavalle päivälle. Hälytysten ja ruokailun jälkeen menimme kaikki nukkumaan ja saimmekin nukuttua koko yön ilman hälytyksiä.
Vuoron aikana minulle tarjoutui tilaisuus vierailla useamman kerran myös Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen tilannekeskuksessa. Pääsin tutustumaan tilannekeskustoimintaan ja keskustelemaan vuorossa olleiden päivystäjien kanssa. Tilannekeskustoiminta tuntui todella mielenkiintoiselta.
Kokemuksena vierailu oli onnistunut kokonaisuus ja olen erittäin kiitollinen siitä, että rahasto ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos mahdollistivat sen. Vierailu antoi uutta näkemystä pelastustoimesta ja pääsin näkemään Palosuojelurahaston avustamaa kalustoa toiminnassa pelastuslaitoksella.
Teksti: Mikko Karhunen
